THE PAIN OF THE PROCESS IS ONLY TEMPORARY BUT THE FEELING OF ACHIEVEMENT LASTS FOREVER, or doesn't it ? -

MY MOTIVATION ?

 

>Liikunta saattaa olla lapsuudesta jo jäänyt niin juuriin, että se on ikäänkuin itsestään selvyys. Useat meistä kumminkin aloittavat liikunnan jonkin tavoitteen kautta. Halutaan saavuttaa parempi kunto, terveys, pyöreämmät pakarat, saada vatsalihakset esiin, kohentaa mielialaa, luoda virikkeitä arkeen tai muuta vastaavaa.

Tavoitteen asettelua pidän erittäin tärkeänä osana, ehdottomasti. Se miten tavoitteen saavuttelua tulisi ajatella onkin sitten toinen asia. Onnellisuuttahan emme saa itsessään tavoitteen saavuttamisesta kuin vain hetkellisesti.

- Mietitäänpä kyseistä esimerkkiä hieman tarkemmin. Haluat luoda upean uran, jotta voit tienata paljon rahaa, jolla haluat ostaa asioita. Saatuasi sen uuden Iphone5, olet iloinen, mutta mitäs kun  vuoden päästä tulee uusi upeampi malli Iphone6, haluatkin sen. Hetkellisesti olet siis tyytyväinen saavuttamaasi, mutta ihmisluonne haluaa usein vielä enemmän. Harvoin ollaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä juuri sillä hetkellä on. Nyt kun siis puhutaan hyvinvointivaltiosta, missä meillä perusasiat ovat kunnossa.

> .. Eikä tämä välttämättä ole huono asia, päinvastoin käyttäessämme sen energian oikein se on enemmän kuin positiivista. Jos olisimme aina täysin tyytyväisiä hetkeen, miten yhteiskunnassammekaan mikään kehittyisi? Kun oppisimmekin kääntämään otsikon mallin nautintoon niin sanotusti prosessista, vaikka se välillä voi ollakin ”kivuliasta” niin tiemme on jo huomattavasti valoisampi kun käännämme ajatuksen itse tekemiseen, emme ainoastaan saamiseen. Näin usein myös helpommin saavutamme haluamamme asiat, koska luovuttamisen todennäköisyys on huomattavasti pienempi.








Ja sitten päästään itse siihen, miten tämä liittyy mitenkään omaan motivaatiooni. Liikunta on kuulunut isoksi osaksi elämääni jo lapsuuden satubaleteista lähtien ja osaksi on myös siis itsestään selvyys. Se, miten niin sanotusti himo ei ole päässyt lopahtamaan on sitten asia erikseen. Nautinto liikuntaan sekä itsensä kehittämiseen myös muilla aloilla löytyy minulla nautinnosta tekemiseen, intohimon tuntemisesta ja niin sanotusti Voitto- Oppi – mallista, perinteisen Voitto – Häviö – mallin sijaan. Jokainen häviökin on käännettävissä voitoksi, se on vain itsestäsi kiinni.

Asiassa kuin asiassa, ihmisen tulee erikoistua täällä omien vahvuuksiensa mukaan, mutta käydä avoimesti vaihdantaa muiden kanssa kehittyäkseen.

Yksinkertaisesti ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia, asennetta, näkökulmaa, mielipidettä tai elämäntapaa. Jokaisen on löydettävä se, mikä heille itselleen tuntuu oikealta.

Näitä asioita ei materialla voida mitata.
”If material things are what you're talking about when you say ”I'm blessed ”. You have no idea what a blessing is. ”

Tärkeimpänä;

- Älä koskaan anna vieraiden ihmisten luokitella sinua, kokeile, epäonnistu, kokeile uudestaan, uskalla epäonnistua vielä toisen kerran, mutta älä tee samoja virheitä. Opi ja etsi parempi malli toimia, ja vielä tärkeämpää ÄLÄ KOSKAAN takerru epäonnistumiseen, jokaista alamäkeä seuraa aina ylämäki; vai oletko kulkenut tiellä, joka jatkuisi tasaisena ikuisuuteen? > Jep, sellaista ei ole, niin ei myöskään elämässä, unelmissa tai tavoitteissasi. Ne ovat kaikki saavutettavissa, kunhan olet vain valmis työskentelemään niiden eteen. -

 

 

- BE THE STRONGEST VERSION OF YOURSELF -

Life is one of balance,
 the search for a different part of the areas

 

 

"You can find the time to things you really want to."

Yksi suurimpia huolenaiheitamme arjessa on usein aika, sen käyttö, sekä menojemme sovittaminen siihen.

Perheellisillä ihmisillä usein vielä lasten menojen sovittaminen omien menojen sekaan. Se ei ole helppo yhtälö missään tapauksessa. Nuorena on opiskeltava. Opiskelujen ohella usein vaaditaan käymään  myös töissä, itsensä on elätettävä. Sitten vielä se oma hyvinvointimme. Ihminen ei ole kone. Mutta toisaalta ei ihmistä myöskään ole luotu olemaan paikallaan, tekemättä mitään, luomatta, haastamatta - kehittämättä itseään.

  

 

Usein asioille, jotka eivät ole lähellä sydäntä keksimme enemmän kuin sata selitystä, miksi jättää ne tekemättä. Useille meistä toimii ajatus; Jotta voi toteuttaa asioita joista nauttii, tulee välillä niiden eteen nähdä vaivaa. Elämä ei koskaan ole yhtä tasapainoista polkua. Koko ajatus on myös hyvin paljon meistä itsestämme kiinni. Minkä näemme tasapainona? Mikä on meidän oman elämämme tasapaino? Mitä haluamme siltä, mikä tekee juuri meidät onnelliseksi? Yhdelle se on raha, toiselle terveys ja kolmannelle pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, koti tai vaikka auto, sitten vielä se neljäs haluaa niin kovasti lastensa menestyvän, että unohtaa itsensä siinä samalla.

Kootessaan itselleen tärkeät asiat, omat arvonsa ja unelmansa ylös, on jokaisen mahdollista löytää tasapainoinen polku niiden toteuttamiseen. Ei vain tule odottaakaan sen polun olevan tasainen. Hienointahan siinä onkin juuri se, ikään kuin kirjoittaisit kirjaa omasta elämästäsi. Romaanitkin kävisivät aika ikäviksi jos ne koostuisivat ainoastaan ruusuisesta polusta ilman vastoinkäymisiä. Toiselle se voi olla auton rikkoutuminen, toiselle terveyden menetys ja kolmannelle tappio liike-elämässä. Koska meitä on täällä moneen lähtöön, kuuluu myös arvostelu eri ihmisten valintojen välillä valitettavasti kuvioihin. Toinen näkee pinnalliset asiat pahana, toista ei kiinnosta syvälliset elämänkiemurat ollenkaan, haluaa vain puskea järkiperustein läpi elämän ja kolmas elää täysin vailla huolta huomisesta. Kuka siihen on sanomaan oikeaa tai väärää?


Tärkeintä olisi keskittyä vain siihen omaan polkuun, omaan romaaniinsa ja kirjoittaa siitä mahdollisimman mielekäs.

Nämä ovat asioita, joita ei rahalla saa, kukaan ei voi niitä toiselle opettaa, polku täytyy raivata itse ja  kulkea sen läpi. Apua, tukea & erilaisia tapoja on monia sen muokkaamiseen, niistä on toki mahdollista antaa mallia. Jokainen kumminkin tietää vain itse sen mikä tuntuu parhaalta.

Sama pätee myös vastoinkäymisiä kohdatessamme. Oli sitten kyse pienemmistä tai isommista kynnyksistä; Toinen kaipaa selälle taputtajaa - toinen suoraa puhetta ja piiskaa eteenpäin.

On kaksi kysymystä, joita jokainen voi pohtia:

- Menenkö sieltä mistä aita on matalin?

- Vaadinko itseltäni niin paljon etten lopulta tule saavuttamaan millään osa-alueella mitään?

-Sen jälkeen pohtia, miten korjata nämä kielioppivirheet romaanistasi -

"Strength does not come from winning. Your struggles develop your strengths. When you go through hardships and decide not to surrender, that is strength.”


2014:

- Vauhtirikas & paljon uusia käänteitä
-Mahtavia muistoja rakkaiden ystävien kanssa
- Huippu oppeja
- Sopivasti haasteita
- Selkeytti tulevaisuuden suunitelmia & unelmia
- Otti, antoi, täytti, näytti, toi ja vei; loppupeleissä jäi ainoastaan pelkkää ja positiivista täytettä elämään.

 

Selkeimpänä sekä isoimpana muutoksena vihdoin sain mielenrauhan sille, "mitä teen tulevaisuudessa". Ihmismieli on jännä, se elää aina askeleen edellä, mitä seuraavaksi, mitä sitten kun - asenteella. Tämän kohdallani sain "päätökseen" monien summien kautta; joista merkittävin herätys tuli itseasiassa omalta äidiltäni:

- "Oletko koskaan miettinyt, jos nyt vain tekisit sitä mikä tällä hetkellä tuntuu hyvältä, koulutat ja kehität itseäsi siinä?"

Viime vuosi oli selkeä, koska tavoitteena oli valmistua Personaltraineriksi ja työllistyä siinä. Tavoitteen täytyttyä alkoi mieli rullaamaan, mitä nyt ? Mitä seuraavaksi? Kehittymisen ja kehittämisen halu on kova, herätys kumminkin siihen ettei sen tarvitse välttämättä olla jotain "uudella tavalla" niin räjäyttävää/erilaista (mitä koskaan mieleni oli sillä hakenutkaan) oli tärkeä.

Urheilijana opin paljon, eri lähteistä, niin voima kuin kestävyyspuolelta. Huipputyypeiltä huippuoppeja, joitten summasta tunnen ensimmäistä kertaa koskaan niin sanotusti löytäneeni täysin sen mikä ja mitä itse olen urheilijana, sekä millainen on persoonani personaltrainerina.  
... Tämän jälkeen ei varmaan ole vaikea veikata mitä haluan vuodelta

2015:

- Kehittää itseäni ammatissani
- Kehittyä urheilijana
- Viettää lisää lukuisia unohtumattomia hetkiä rakkaiden ystävien/ läheisten kanssa
- Oppia paljon, yhden ihanan entisen esimieheni sanojen mukaan; -Vuodessa on keskimäärin noin 365 päivää, joka päivälle ottaessaan tavoitteen oppia JOTAIN uutta (oli se sitten pientä tai isoa), on vuoden jälkeen 365 opittua asiaa rikkaampi.
- Elää hetkessä, vähemmän huomisessa, täysillä päivässä kuin päivässä, antaa enemmän, ottaa vähemmän, arvostaen kaikkea sitä.

Mieti mikä motivoi sinua, siirrä tekosyyt sivuun, aseta realistinen tavoite vuodelle 2015, mutta heti perään aseta välitavotteita, haasta itsesi & tue läheisiäsi heidän tavoitteissaan, täyttäkää ne yhdessä. MUISTAEN; nauttien matkasta, jokaisesta hetkestä, ajattelematta sitten kun, seuraavalla viikolla tai myöhemmin keväällä; - koska koskaan et ole valmis, aina löytyy jotain missä kehittyä/ kehittää itseään.


- Go Harder than Last Year, Think Less Do More -