Never be ashamed of a scar. It simply means you were stronger than whatever tried to hurt you.
Työssäni tapaa päivittäin useita ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa ja eri asioiden/ongelmien keskellä. Kuten varmasti monessa muussakin ammatissa huomaa kuinka ihmisten suhtautuminen asioihin vaihtelee hyvinkin paljon. Toisen päivän kriisi voi olla toiselle täyttä arkipäivää ja arvot ja asenteet hyvinkin eroavaisia.
Elämäntilanteestamme huolimatta meillä kaikilla on tarve kokea olomme tärkeäksi, rakastetuiksi, että meillä on joku, joka tosiaan välittää meistä ja siitä miten meillä menee. Se ei muutu siitä huolimatta, oliko meillä esimerkiksi avioero, jokin vakava sairaus, työttömyys tai läheisen kuolema alla. Toisella päivän pulmana saattaa olla kotiavainten kadottaminen, huoli maksamatta jääneistä laskuista tai vaikka "badhairday"..:D Pointtina kumminkin se, että jokainen meistä kaipaa sitä henkilöä, joka kuuntelee juuri häntä ja on aidosti kiinnostunut hänestä. Niitä läheisimpiä emme tarvitse montaa, mutta kun meillä on edes se yksi, saamme siitä enemmän voimaa kuin kuvittelemmekaan. Harvemmin tulee ymmärtäneeksi, kuinka se auttaa meitä pärjäämään myös ulkopuolisten ihmisten edessä ja olemaan avoimempia myös heidän kanssaan. Vaikkei he välttämättä voi edes aavistaa mitä kenenkin sisimpään kätkeytyy, eikä heidän oikeastaan tarvitsekaan. Tätä ajatusta pyöritellen, useasti olisikin hyvä pysähtyä hetkeksi, miettiä muutamaan otteeseen ennen kuin lähdemme luomaan oletuksia tai tekemään omia johtopäätöksiä muita kohtaan. Opettelu oikeanlaiseen avoimuuteen, oikeanlaisessa tilanteessa on aina ja ainoastaan vain kotiinpäin.
Se miksi aloitin kirjoitukseni näin, johtuu siitä, että haluan kannustaa olemaan avoin ja rehellinen niin itseään kuin myös muita kohtaan. Meillä on usein pelkoja, odotuksia ja vääristyneitä käsityksiä asioista. Usein ainoa tapa saada todellisuus selville tulee rohkeasti suutamme avaamalla. Tämä näkyy erinomaisesti työskennellessäni asiakkaiden kanssa kuntosalilla. Jo itse kuntosalia kohtaan miljööna luodaan erilaisia näkemyksiä. Miten sinne tulisi pukeutua, mikä on miesten ja mikä naisten aluetta, paljonko on sopivaa juoda vettä pullosta ettei se näytä muiden silmään hölmöltä tai voiko naisetkin käyttää taljoja, isoja tankoja jne..Parhaimmillaan asiakkaat ovat kommentoineet etteivät tekisi tiettyjä hyvinkin perusharjotteita ilman läsnäoloani, koska eivät kehtaisi. Herää kysymys,kuka meitä siellä tuomitsee, saati sitten; millä perustein? Toinen on pyöreämpi kuin toinen, mitä sitten? Samalla viivalla molemmat he siellä työskentelevät omaa projektiaan eteenpäin. Toinen nostaa 100kg ja toinen vain tangon penkistä, kolmas ei edes uskalla mennä kokeilemaan, koska pelkää epäonnistuvansa ja mitä sitten? ..Nimenomaan mitä sitten, jos ei rohkeasti tartu uusiin haasteisiin ei niitä varmasti koskaan tule saavuttamaankaan. Toiselle huipputreeni meinaa monta hikistä sarjaa käsipainoilla, tangoilla ja isoilla painoilla. Toiselle päivän huippuhetki on onnistuminen tasapainolaudan päällä. Olemme yksilöitä, kehitämme itseämme, joten tarttukaa omaan haasteesenne, sulkekaa kaikki ulkopuoliset pois ja antakaa mennä! Jep..Tämän kaiken luulisi olevan itsestään selvää, että kuntosali on liikuntaa ja hikoilua varten, mutta asiat eivät tosiaan aina ole niin mustavalkoisia. Varsinkin urheilijana ja urheilijan näkökulmastahan tämä on pässin lihaa, siinä tuleekin juuri se etteivät kaikki ole samoilla taustoilla ja elämäntilanteilla liikenteessä. Ihminen on minäkeskeinen, se ei muutu. Kun taas taitoa opetella näkemään asioita myös niin sanotusti muiden saappaista, pystyy varmasti jokainen meistä kehittämään.
Usein myös tavoitteita kartottaessa, tulee se todellinen haave/toive/unelma vasta muutamien kiekuroiden jälkeen. Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka vaikeaa loppupeleissä onkaan olla rehellisesti avoin, varsinkin esittäessämme asioita vieraalle, täysin elämämme ulkopuoliselle henkilölle.
Työssäni tapaa päivittäin useita ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa ja eri asioiden/ongelmien keskellä. Kuten varmasti monessa muussakin ammatissa huomaa kuinka ihmisten suhtautuminen asioihin vaihtelee hyvinkin paljon. Toisen päivän kriisi voi olla toiselle täyttä arkipäivää ja arvot ja asenteet hyvinkin eroavaisia.
Elämäntilanteestamme huolimatta meillä kaikilla on tarve kokea olomme tärkeäksi, rakastetuiksi, että meillä on joku, joka tosiaan välittää meistä ja siitä miten meillä menee. Se ei muutu siitä huolimatta, oliko meillä esimerkiksi avioero, jokin vakava sairaus, työttömyys tai läheisen kuolema alla. Toisella päivän pulmana saattaa olla kotiavainten kadottaminen, huoli maksamatta jääneistä laskuista tai vaikka "badhairday"..:D Pointtina kumminkin se, että jokainen meistä kaipaa sitä henkilöä, joka kuuntelee juuri häntä ja on aidosti kiinnostunut hänestä. Niitä läheisimpiä emme tarvitse montaa, mutta kun meillä on edes se yksi, saamme siitä enemmän voimaa kuin kuvittelemmekaan. Harvemmin tulee ymmärtäneeksi, kuinka se auttaa meitä pärjäämään myös ulkopuolisten ihmisten edessä ja olemaan avoimempia myös heidän kanssaan. Vaikkei he välttämättä voi edes aavistaa mitä kenenkin sisimpään kätkeytyy, eikä heidän oikeastaan tarvitsekaan. Tätä ajatusta pyöritellen, useasti olisikin hyvä pysähtyä hetkeksi, miettiä muutamaan otteeseen ennen kuin lähdemme luomaan oletuksia tai tekemään omia johtopäätöksiä muita kohtaan. Opettelu oikeanlaiseen avoimuuteen, oikeanlaisessa tilanteessa on aina ja ainoastaan vain kotiinpäin.
Se miksi aloitin kirjoitukseni näin, johtuu siitä, että haluan kannustaa olemaan avoin ja rehellinen niin itseään kuin myös muita kohtaan. Meillä on usein pelkoja, odotuksia ja vääristyneitä käsityksiä asioista. Usein ainoa tapa saada todellisuus selville tulee rohkeasti suutamme avaamalla. Tämä näkyy erinomaisesti työskennellessäni asiakkaiden kanssa kuntosalilla. Jo itse kuntosalia kohtaan miljööna luodaan erilaisia näkemyksiä. Miten sinne tulisi pukeutua, mikä on miesten ja mikä naisten aluetta, paljonko on sopivaa juoda vettä pullosta ettei se näytä muiden silmään hölmöltä tai voiko naisetkin käyttää taljoja, isoja tankoja jne..Parhaimmillaan asiakkaat ovat kommentoineet etteivät tekisi tiettyjä hyvinkin perusharjotteita ilman läsnäoloani, koska eivät kehtaisi. Herää kysymys,kuka meitä siellä tuomitsee, saati sitten; millä perustein? Toinen on pyöreämpi kuin toinen, mitä sitten? Samalla viivalla molemmat he siellä työskentelevät omaa projektiaan eteenpäin. Toinen nostaa 100kg ja toinen vain tangon penkistä, kolmas ei edes uskalla mennä kokeilemaan, koska pelkää epäonnistuvansa ja mitä sitten? ..Nimenomaan mitä sitten, jos ei rohkeasti tartu uusiin haasteisiin ei niitä varmasti koskaan tule saavuttamaankaan. Toiselle huipputreeni meinaa monta hikistä sarjaa käsipainoilla, tangoilla ja isoilla painoilla. Toiselle päivän huippuhetki on onnistuminen tasapainolaudan päällä. Olemme yksilöitä, kehitämme itseämme, joten tarttukaa omaan haasteesenne, sulkekaa kaikki ulkopuoliset pois ja antakaa mennä! Jep..Tämän kaiken luulisi olevan itsestään selvää, että kuntosali on liikuntaa ja hikoilua varten, mutta asiat eivät tosiaan aina ole niin mustavalkoisia. Varsinkin urheilijana ja urheilijan näkökulmastahan tämä on pässin lihaa, siinä tuleekin juuri se etteivät kaikki ole samoilla taustoilla ja elämäntilanteilla liikenteessä. Ihminen on minäkeskeinen, se ei muutu. Kun taas taitoa opetella näkemään asioita myös niin sanotusti muiden saappaista, pystyy varmasti jokainen meistä kehittämään.
Usein myös tavoitteita kartottaessa, tulee se todellinen haave/toive/unelma vasta muutamien kiekuroiden jälkeen. Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka vaikeaa loppupeleissä onkaan olla rehellisesti avoin, varsinkin esittäessämme asioita vieraalle, täysin elämämme ulkopuoliselle henkilölle.
Miksi niin vahvasti pelätä muiden tuomintaa? Totuus kun kumminkin on, että ilman tätä rohkeaa ja reipasta avoimuutta, mm.työtäni esimerkkinä käyttäen menee tie aina vain mutkikkaammaksi verrattuna suoraan ja rehelliseen kanssa käymiseen heti alussa. Päästessämme suoraan kiinni tavoitteeseen, matkamme kohti päämäärää on jo loistavassa alussa!
..Toki tämä pätee myös muuallakin elämässä, ei ainoastaan urheilun ja hyvinvoinnin parantamisen parissa..
Siispä rohkeasti asiat auki, ote niistä kiinni ja mars matkaan, juuri siltä lähtöviivalta missä SINÄ OLET !
-Be The Strongest Version Of Yourself-
..Toki tämä pätee myös muuallakin elämässä, ei ainoastaan urheilun ja hyvinvoinnin parantamisen parissa..
Siispä rohkeasti asiat auki, ote niistä kiinni ja mars matkaan, juuri siltä lähtöviivalta missä SINÄ OLET !
-Be The Strongest Version Of Yourself-
