Life is one of balance,
 the search for a different part of the areas

 

 

"You can find the time to things you really want to."

Yksi suurimpia huolenaiheitamme arjessa on usein aika, sen käyttö, sekä menojemme sovittaminen siihen.

Perheellisillä ihmisillä usein vielä lasten menojen sovittaminen omien menojen sekaan. Se ei ole helppo yhtälö missään tapauksessa. Nuorena on opiskeltava. Opiskelujen ohella usein vaaditaan käymään  myös töissä, itsensä on elätettävä. Sitten vielä se oma hyvinvointimme. Ihminen ei ole kone. Mutta toisaalta ei ihmistä myöskään ole luotu olemaan paikallaan, tekemättä mitään, luomatta, haastamatta - kehittämättä itseään.

  

 

Usein asioille, jotka eivät ole lähellä sydäntä keksimme enemmän kuin sata selitystä, miksi jättää ne tekemättä. Useille meistä toimii ajatus; Jotta voi toteuttaa asioita joista nauttii, tulee välillä niiden eteen nähdä vaivaa. Elämä ei koskaan ole yhtä tasapainoista polkua. Koko ajatus on myös hyvin paljon meistä itsestämme kiinni. Minkä näemme tasapainona? Mikä on meidän oman elämämme tasapaino? Mitä haluamme siltä, mikä tekee juuri meidät onnelliseksi? Yhdelle se on raha, toiselle terveys ja kolmannelle pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, koti tai vaikka auto, sitten vielä se neljäs haluaa niin kovasti lastensa menestyvän, että unohtaa itsensä siinä samalla.

Kootessaan itselleen tärkeät asiat, omat arvonsa ja unelmansa ylös, on jokaisen mahdollista löytää tasapainoinen polku niiden toteuttamiseen. Ei vain tule odottaakaan sen polun olevan tasainen. Hienointahan siinä onkin juuri se, ikään kuin kirjoittaisit kirjaa omasta elämästäsi. Romaanitkin kävisivät aika ikäviksi jos ne koostuisivat ainoastaan ruusuisesta polusta ilman vastoinkäymisiä. Toiselle se voi olla auton rikkoutuminen, toiselle terveyden menetys ja kolmannelle tappio liike-elämässä. Koska meitä on täällä moneen lähtöön, kuuluu myös arvostelu eri ihmisten valintojen välillä valitettavasti kuvioihin. Toinen näkee pinnalliset asiat pahana, toista ei kiinnosta syvälliset elämänkiemurat ollenkaan, haluaa vain puskea järkiperustein läpi elämän ja kolmas elää täysin vailla huolta huomisesta. Kuka siihen on sanomaan oikeaa tai väärää?


Tärkeintä olisi keskittyä vain siihen omaan polkuun, omaan romaaniinsa ja kirjoittaa siitä mahdollisimman mielekäs.

Nämä ovat asioita, joita ei rahalla saa, kukaan ei voi niitä toiselle opettaa, polku täytyy raivata itse ja  kulkea sen läpi. Apua, tukea & erilaisia tapoja on monia sen muokkaamiseen, niistä on toki mahdollista antaa mallia. Jokainen kumminkin tietää vain itse sen mikä tuntuu parhaalta.

Sama pätee myös vastoinkäymisiä kohdatessamme. Oli sitten kyse pienemmistä tai isommista kynnyksistä; Toinen kaipaa selälle taputtajaa - toinen suoraa puhetta ja piiskaa eteenpäin.

On kaksi kysymystä, joita jokainen voi pohtia:

- Menenkö sieltä mistä aita on matalin?

- Vaadinko itseltäni niin paljon etten lopulta tule saavuttamaan millään osa-alueella mitään?

-Sen jälkeen pohtia, miten korjata nämä kielioppivirheet romaanistasi -